Vanhempien välinen side on yksi tärkeimmistä ihmisten sosiaalisista suhteista. Preeriamyyrät ovat yksi harvoista muista nisäkkäistä, joiden yksilöt muodostavat myös pitkäaikaisia ​​sosiaalisia siteitä saatuaan yhteisiä jälkeläisiä, joten niitä on usein käytetty tutkimaan tällaisen siteen taustalla olevia aivomekanismeja. Useimmat aiemmat tutkimukset ovat kuitenkin keskittyneet vain siihen, kuinka parisuhdeparin välinen side muodostuu: tiedetään vähän siitä, kuinka tämä side sitten säilyy kuukausien ja vuosien ajan.

Kun preeriamyyrä muodostaa siteen kumppaninsa kanssa, se hylkää aggressiivisesti muut preeriamyyrät. Tämä "valikoiva aggressio" tapahtuu vain, kun sosiaalinen side kahden pariutuvan preeriamyyrän välille muodostuu, joten tätä käyttäytymistä voidaan käyttää välityspalvelimena sosiaalisen siteen olemassaolon vahvistamiseksi.

Tutkiakseen kuinka preeriamyyrät ylläpitävät siteitä kumppaninsa kanssa, Resendez et al. seurasi mitä preeriamyyrän aivoissa tapahtuu valikoivan aggression aikana. Kokeet osoittivat, että tämä aggressiivinen käyttäytyminen osuu samaan aikaan geenien ilmentymisen ja aivojen kemian muutosten kanssa, jotka tekevät preeriamyrästä epämiellyttäväksi altistua myyjille, jotka eivät ole sen kumppani. Urospuolisilla preeriamyyrillä – mutta ei naarailla – nämä muutokset tapahtuivat vain, jos naarasparituskumppani tuli raskaaksi avoliiton aikana.

Muutokset, jotka tapahtuvat aivoissa kumppanin kanssa sitoutumisen seurauksena, tarkoittavat myös sitä, että tavallisesti riippuvuutta aiheuttavat lääkkeet eivät ole enää miellyttäviä ja palkitsevia preeriamyyrille. Itse asiassa sosiaalisen siteen muodostaminen pariutuvien eläinten välillä muuttaa aivoja samalla tavalla kuin riippuvuutta aiheuttavien huumeiden vaikutukset. Näin ollen jokaisesta pariutuvan parin jäsenestä tulee tietyssä mielessä "riippuvainen" kumppaniinsa.

Resendez et ai. niillä on myös vaikutuksia ihmisiin. He ehdottavat, että vahva sosiaalinen tukiverkosto on tehokas tapa estää satunnaista huumeiden käyttöä kehittymästä pakonomaiseksi huumeriippuvuudeksi. Tämä voi tarkoittaa myös sitä, että positiiviset sosiaaliset suhteet voivat auttaa huumeriippuvuusongelmista kärsivien ihmisten hoidossa.

https://doi.org/10.7554/eLife.15325.002

Kyky ylläpitää merkityksellisiä sosiaalisia siteitä on kriittinen osa ihmisten terveyttä ja henkistä hyvinvointia, mutta hermoston kykyä ylläpitää tällaisia ​​suhteita ei ymmärretä hyvin. Sosiaalisesti yksiavioinen preeriamyyrä (Michrotus ochrogaster) esittelee ihanteellisen eläinmallin sosiaalisten siteiden ylläpidon hermokorrelaattien tutkimiseen, koska toisin kuin useimmat nisäkkäät (Kleiman, 1977), preeriamyyrät muodostavat valikoivan ja kestävän kiintymyksen parittelukumppaniinsa (Aragona et ai., 2009). Sekä kentällä että laboratoriossa näiden siteiden ylläpito liittyy selektiivisen aggression ilmaisuun uusia lajisukulaisia ​​kohtaan sekä valikoivaan parittelukumppaniin kuulumiseen (esim. kumppanin vartiointi) (Carter ja Getz, 1993). Tärkeää on, että selektiivisen aggression ilmentäminen tarjoaa vankan ja luotettavan määrityksen, jota voidaan käyttää laboratorio-olosuhteissa sosiaalisten siteiden ylläpidon säätelyyn liittyvien hermoston signalointireittien purkamiseen.

Tähän mennessä laboratoriotutkimukset ovat osoittaneet, että selektiivisen aggression ilmentyminen ja siten parisidoksen ylläpitäminen vaatii sekä D1:n kaltaisten dopamiinin (DA) että kappa-opioidireseptorien (KOR) aktivoitumista ytimen (NAc) kuoressa estämään jompikumpi reseptoreista heikentää uusien sukulaisten aggressiivista hylkäämistä (Aragona et ai., 2006; Resendez et ai., 2012). Siten parisidoksen ylläpidon säätely vaatii hermojärjestelmiä, jotka koodaavat ympäristön tärkeiden ärsykkeiden sekä motivaatiotilojen synnylle tärkeitä ärsykkeitä.Resendez ja Aragona, 2013). Mielenkiintoista on, että muissa eläinmalleissa näiden reseptorijärjestelmien on osoitettu olevan suoraan vuorovaikutuksessa molekyylitasolla (Gerfen et ai., 1990; Carlezon et ai., 1998) sekä siirtymisessä motivaatiotilojen välillä (Chartoff et ai., 2016). Ei kuitenkaan tiedetä, esiintyykö samanlaisia ​​vuorovaikutuksia parisidoksen ylläpidon säätelyssä. Tässä tutkimuksessa pyrittiin siksi tutkimaan parisidoksen aiheuttamaa hermoston plastisuutta DA- ja dynorfiini/KOR-järjestelmissä sekä sitä, kuinka nämä järjestelmät toimivat vuorovaikutuksessa selektiivisen aggression ilmentymisen välittämiseksi, joka on vakiintunut indikaattori täysin vakiintuneesta parisidoksesta.

Ottaen huomioon, että KOR:ien aktivointi liittyy aversiivisiin tiloihin (Mucha ja Herz, 1985; Pfeiffer et ai., 1986; Shippenberg ja Herz, 1986; Bals-Kubik et ai., 1989), määritimme ensin, riittääkö NAc KOR:ien aktivointi ennen yhdistämistä uuteen sosiaaliseen ärsykkeeseen merkitsemään äskettäin havaittu sosiaalinen ärsyke vastenmieliseksi. Seuraavaksi arvioidaksemme, kuinka parisidoksen muodostaminen muuttaa sekä motivaatiota (DA) että aversiivista (dynorfiini/KOR) prosessointijärjestelmää, suoritimme laajoja anatomisia, neurokemiallisia ja toiminnallisia vertailuja preeriamyyrien uros- ja naarasjuovassa. Kaiken kaikkiaan suoritimme mRNA-ilmentymisanalyysin (RT-qPCR), proteiinisitoutumismittauksia (reseptoriautoradiografia) ja DA-konsentraation mittauksia (fast-scan syklinen volttimetria) sukupuolispesifisten muutosten tunnistamiseksi DA- ja dynorfiini/KOR-järjestelmissä. pari sidottu myyrä. Seuraavaksi käytimme paikkaspesifistä käyttäytymisfarmakologiaa tutkiaksemme vuorovaikutuksia NAc-kuoren D1-kaltaisten ja KOR:ien välillä selektiivisen aggression ilmentymisessä. Lopuksi urospuolisilla preeriamyyreillä osoitamme, että pariliitos, mutta ei muut sosiaaliset manipulaatiot, heikentävät psykostimulanttiamfetamiinin palkitsevia ominaisuuksia ja että tämä vaimennus vaatii NAc-kuoren KOR:ien aktivoinnin. Kaiken kaikkiaan tämä tutkimus osoittaa, että parisidoksen kehittymistä tukevat sukupuolispesifiset muutokset motivaatio- (DA/D1) ja valenssiprosessointijärjestelmissä (dynorfiini/KOR), että nämä järjestelmät toimivat vuorovaikutuksessa välittäen selektiivistä aggressiota molemmissa sukupuolissa, ja että miehille ominaiset muutokset dynorfiini/KOR-järjestelmässä puskuroivat amfetamiinin palkitsevia ominaisuuksia vastaan.